Olen kovasti miettinyt mikä puutarhanhoidossa oikein viehättää. Ja olen päätynyt kolmeen syyhyn: valta, raha ja ystävät.

Tärkein selittäjä on mielestäni valta. Työmaailmassa taapertaessaan joutuu joustamaan ja olemaan ystävällinen, sympaattinen ja yhteistyöhaluinen. Puutarhaan päästessään voi päästää sisäisen diktaattorinsa valloilleen. Rikkaruohot saavat kyytiä, niskoittelevat kasvit pakotetaan ruotuun (kärhöille minulla onkin pienet vihreät käsiraudat), liikoja hakulla päähän ja äärirangaistus on elävältä hautaaminen kompostiin. Täällä määrään minä!

Raha ja puutarha ovatkin sitten käänteinen ilmiö. Pienviljelijä voisikin laskea paljonko itse tuotetulle porkkanakilolle tulee hintaa, jos laskee koko kesän työpanoksen vaikkapa minimipalkalla. Touhussahan ei rahallisesti ole järjen hiventä! Eli puutarhanhoito on todellinen korvapuusti nykyajan rahanahneudelle ja taloudelliselle pyrkyryydelle.

Puutarhalla saa helposti ystäviä. Ja puutarhureilla on aina jutunjuurta. Ja omastaan aina löytää kehumista, aivan kuin koirasta tai lapsestaan.

Tähän lisään kuvaksi unikon uhmakkaan ilmeen. Tulee ihan mieleen jykeväleukainen sänkileuka, oikea mahtiuros. Aamulla hän kyllä oli muuttunut hennoksi valkoiseksi kukaksi. Harmi vaan, että valkoisten kukkien kuvaaminen on todella hankalaa.

Nyt sain kuvattua tämän kovanaaman kukoistuksessaan. Kuin ruma ankanpoikanen -tarina.