Joku kommentoija onnitteli puutarhan omistamisen ihanuudesta. Valitettavasti ihmismieli on sen verran mutkikas, että aina ei edes ihana puutarhakaan riitä pitämään mieltä hyvänä. Eli muinaiset kiinalaiset sananlaskuilijat eivät aina olleet oikeassa hekään. Siksipä oli vain pakko päästä välillä pois. Keljutti jopa sen verran, että en pyytänyt ketään hoitelemaan puutarhaa puolestani. Jännitti tulla takaisin, mutta eipä mitään kauheaa kuitenkaan ollut tapahtunut. Ei kasvihuoneessakaan, joka oikeastaan sitovuudessaan on varsinainen pallo jalassa (kastelun takia). Tomaatit siellä retkottivat rennon oloisina, mutta kyllä niissä vielä henki pihisi.

Daalia oli kukoistanut ja varmaan menettänyt osan jo hehkustaan, mutta iso ja komea se on.

Ja marjasato kypsyy, vadelmasato on vasta tulossa, samoin tietysti marjat, joiden kuuluukin kypsyä vasta elokuun puolella.

Retkelläni törmäsin toiseen kiinalaistyyppiseen sananlaskuun, joka menee jotenkin näin: "Jos valittelet säätä, muista että taivaan on vaikeaa päättää, koska matkailija rukoilee aurinkoa ja maanviljelijä sadetta".