Viime vuonna lainasin kirjastosta kirjan, joka käsitteli omenan tauteja. Siinä oli puolensataa sivua tarinaa erilaisista mahdollisista joko harmillisista tai tappavistakin omenapuun tai hedelmän taudeista. Olo oli samanlainen kuin lääkärikirjaa lukiessa, oireet täsmäsivät useampaankin tautiin. Siihen nähden on todellinen ihme, että virheettömiä omenia ylipäänsä saadaan. Eikä siinä vielä ollut mitään tuhoeläimistä, niistä varmaan on oma kirjansa.

Mökin mukana tuli neuvoja, sekä etu- että jälkikäteen. Nytkin on vähän syyllinen olo, jotainhan minä olen tehnyt pieleen.