Puutarhan palstojen välillä on ns. välioja, jota myös riitaojaksi kutsutaan. Oikeasti siinä ei ole ojaa, vaan n. 60 cm tasaista maata, jonka keskellä palstojen välinen raja kulkee. Kukin on velvollinen hoitamaan oman puoliskonsa välialueesta. Koska esim. ruohonleikkurilla ei aivan tarkkaan voi leikata näkymätöntä rajalinjaa pitkin, käytännöllistä on että naapurukset leikkaavat vuorotellen koko välialueen ruohon. Ja ne mahdolliset riidat sitten liittyvät siihen, että tämä vuorottaisuus ei aina toimi. Liian kiltti joko leikkaa aina naapurinsakin puolen, tai sitten huomauttaa naapurille tämän laiminlyönnistä. Siitä sitten seuraa jotakin, joskus riitaakin.

Vadelma on hyvä pensas rajoille, siitä tulee hyödyllinen ja peittävä seinämä palstojen välille. Nyt kun on paras vadelman poiminta-aika, pensaat kuhisevat poimijoista. Siinä sitten joutuu väistämättä törmäämään naapureihin tai heidän tuttaviinsa, kunkin poimiessa marjoja omalta puoleltaan väliojaa. Näin tapasin mm. puutarhan ikiaikaisen asukkaan, joka mm. sodan jälkeisessä asuntopulassa oli joutunut asumaan ympärivuotisesti puutarhamökissä. Vesi kannettiin tietysti lähimmästä kaivosta ja saunomassa käytiin lähimmässä yleisessä saunassa. Sodan aikana ja jälkeen palstoilla sai pitää myös eläimiä ja sian teurastuksesta sai sitten naapuritkin osansa.

Joskus kohtaamiset voi olla kiusallisiakin, esim. jos poimii palstan sisäsivua yli itsensäkorkuisessa pensaikossa. Toisella puolella saattaakin olla poimintapuuhissa useampikin ihminen, joiden juttuja sitten joutuu väkisinkin kuuntelemaan. Sitten vain äkkiä miettimään pitäisikö a. jatkaa rauhassa poimimista b. ryömiä äkkiä pois, ettei tulisi huomatuksi tai c. huudella pensaan lävitse, että täällä ollaan ja korvia ei saa suljettua. Kukin tehnee itselleen sopivan päätöksen.