Mökki on talvipaketissa, vesijohdot tyhjennetty, kalusteet korjattu sisätiloihin. Raaskin kaivella kukkapenkkiäkin, vaikka osa kukista sitkeästi vielä tököttää paikoillaan. Esimerkiksi ruusu työntää uutta nuppua eikä näytä olevan yöpakkasista millänsäkään. Tulppaanin sipuleita ei löytynyt montaakaan verrattuna siihen miten monta kukkaa keväällä oli, ne kuitenkin jaoin ja peittelin takaisin. Lisäksi laitoin uusiakin sipuleita, narsissia ja jotakin aikaista kevätkukkaa jolle ei tunnu suomenkielistä nimeä löytyvän. Onneksi nurmikko on jo lakannut kasvamasta.

Tämän vuoden kompostori on jo ääriään myöten täynnä. Haravoimista ei nyt vielä ollut, aion sovitella puiden lehdetkin vielä kompostiin. Viime kesän komposti taas kutistuu kutistumistaan, on nyt vain viidesosa viime syksyn koostaan. Ihan tasalaatuista se ei ole, jotkut kasvinvarret vielä sitkeästi erottuvat. Keväällä multa sitten siirtyy kukkapenkkeihin ja vadelmien ja pensaiden juurille. Jonkinmoista omavaraisuutta sekin.

Toivottavasti vielä tulee leutoja viikonloppuja. Vadelmat ovat leikkaamatta vielä, samoin luumupuu. Tarkoitus on myös vähentää herukkapensaiden määrää, sitä voi tehdä pienellä pakkasellakin. Mieli tekisi pientä oksasilppuria, sillä saisi mukavaa rouhetta pensaiden juurelle ja kasvimaan katteeksi. Tämän syksyn hankinta, kuivuri, ei tainnut sittenkään olla järkevä ostos. Elo on ollut sen verran kiireistä, ettei esimerkiksi omenoiden kuivaamiseen tarvittavaa kahdeksaa tuntia vain ole ollut. Olen kuivannut omenia ja aroniaa paperilla uunipellillä, uuni pienellä lämmöllä jonkin aikaa ja sitten huoneilma kuivaa loppuun. Eikä tule hurinaakaan kuten kuivurista.

Vaikka tässä vaiheessa syksyä alkaa olla kiitollinen, että tohina on ohitse, siltikin mieli tähyää jo ensi kevääseen. Silloin on taas mahdollisuus tehdä kaikki paremmin.