Hohhoijjaa... Huomenta! Puutarhurin on aika nousta talviunesta piikkimatoltaan. Puutarha on saanut olla villinä tämän talvikauden. Siellä oli parhaimmillaan 80 cm pehmeää lunta. Ainoa tapa edetä portilta varastolle hakemaan lumilapiota oli lumessa kieriminen, ryömiminen sekä selkäuinti.

Eilisen vierailun kuvatulos oli kuitenkin tämä:

Kevät on prosessi, se on sarja toistuvia tapahtumia, aurinko sulattaa läikän maahan, siellä oleva sipuli herää ja alkaa toimia kuin aikapommi. Kevättä on turha odottaa, se tulee, sitä ei edes voi estää.

Puutarhuri sulkee vielä silmänsä ainakin viikoksi... Tiedän, tiedän, herukat olisi leikattava, omenapuut olisi leikattava jne. Mutta kun ei kumpparin varsi vielä riitä.