Äitini on opetellut puutarhanhoitoa nelkytluvulla. Sieltä on peräisin yhtä sun toista viisautta. Joskus sitä tulvii vähän yli korvienkin. Toisaalta myös siirtolapuutarhassa on paljon viisaita neuvojia. Eilen sitten halusin päästä helpolla ja vedin valttikortin hihastani: "Minun äitini sanoi ...".

Äitini puhui nimittäin kuorenterveydestä. Että omenapuiden rungoissa ja oksissa olevien jäkälien alla piileskelee tuhohyönteisiä. Ja että keväällä rungot voi harjata ja kerätä irtonainen jäkälä pois. Ihan harjalla ne ei lähteneet ainakaan kuivana päivänä, mutta rapsuttelemalla irtosivat. Ja todellakin sieltä löytyi vilinää ja vilskettä. Hämähäkit ovat vaarattomia, muurahaiset kulki retkillään. Mutta varsinkin oksantynkien ympärille oli kasvanut pehmeä pesä, jonka alta löytyi kuhinaa. Otukset olivat aika lailla lintukirpun näköisiä, mutta en jäänyt lähemmin tutkailemaan. Jotain sieltä löytyi ja parhaani mukaan ne häädin. Puhdistin kaksi puuta. Toisessa on edellisinä kesinä ollut paljon kirvoja. Saapas nähdä miten tänä kesänä käy.