Kaikessa hiljaisuudessa minusta on tullut kylmäverinen tappaja. Ensimmäisenä kesänä en raaskinut tappaa etanan etanaa, viime kesänä taisin vimmoissani hukuttaa yhden olueeseen, johon se ei vapaaehtoisesti ollut astunut/madellut. Kaipa sitä jotenkin paatuu, nyt olen tappanut niitä jo sadoittain.

Elämänfilosofiani on kuitenkin sellainen, että en tiedä missä ja milloin ihminen olisi asetettu luonnon yläpuolelle. Tosin Raamatussa puhutaan "viljelemisestä ja varjelemisesta", mutta etana-asiaan en näin maallikkona löydä sieltä ratkaisua. Ehkä eniten minun filosofiani syntyyn on tainnut vaikuttaa nuorena TV:stä katsomani Yöjuttu, jossa henkilö yritti päästä eroon hämähäkistä ja sitten... Jotenkin ajattelen taikauskoisesti, että jossain vaiheessa joudun tilille tästä massamurhasta. Siis jonakin päivänä puuhailen huolettomana puutarhassani kunnes ylleni laskeutuu valtava varjo ja katsahdan ylös...

Tosin siellä etanoiden helvetissä olen hauskassa seurassa, koska todennäköisesti se etanoiden kosto tulee koskemaan naapuriani ja palstani entistä omistajaa, joilla varmaan on vielä suurempi rikoshistoria.

Opin vasta vast'ikään, että etanat pitää haudata vähintään 20 cm syvyyteen. Olen tietämättäni haudannut niitä liian kevyesti, ja eräänä päivänä näinkin kalmistoa kaivellun. Joku oli kalmot nostanut maan pinnalle, eivät ne kuitenkaan henkiin olleet heränneet.