Vähän vielä viimekertaisesta aiheesta. Alkukesä on melkoista odottelua. Että siemenet itäisivät, että taimet vahvistuisivat, että yöpakkasten uhka olisi ohitse, että lehdet-kukat-raakileet puhkeaisivat jne. Ensin oli liian kuuma ja kaikki tapahtui liian nopeasti, nyt sitten on kylmät yöt eikä oikein mitään tapahdu. Lienenkö stressaantunut, kun olen niin kärttyisä.

Kitkeminen on hyvää stressinpurkua. Voi ajatella kaikenlaisia kitkeriä (Haa: näiden sanojen täytyy olla sukulaisia) ajatuksia, liittyen vaikka esimieheen tai työkavereihin, ja antaa samalla käsien repiä ja riuhtoa hengiltä viattomia kasveja, jotka vain ovat sattuneet nostamaan päänsä väärässä kohtaa. Kitkemisessä törmäsin siihen ongelmaan, että uusia kasveja odotellessa ei aina tiedä mitä kitkee. Rikkaruohotkin osaavat olla kovin tärkeän ja lupaavan näköisiä, pienenä.

1275504197_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä nousevat idänunikot, muutama aurinkoinen päivä ja helma heilahtaa.