Lomien ja helteen vuoksi puutarha on jäänyt retuperälle ja sivurooliin. Aamutuimaan ja illanhämyyn siellä jaksaa puuhailla, päivän paahteesta on päästävä pois. Puutarhuri makaa pääosin puolitiedottomana jossain veden äärellä. Eilen jo kehittelin idean jääpalaturbaanista, koska nimenomaan pään kuumeneminen tuntuu aiheuttavan eniten harmia ruumiin jaksamiselle.

Olen huomannut, että puutarhan villiintyminen vie kaksi vuotta. Ensimmäisenä ja toisena kesänä puutarha noudatteli sitä kuria, joka sille 27 edellisen vuoden aikana oli luotu. Vapaa kasvatus on kuitenkin pikku hiljaa tuottanut tulosta. Lajien ankarat rajat antavat periksi, kasvit kasvavat vapaissa muodostelmissa ja uusia lajeja tuntuu ilmestyvän naapurin puolelta. Nyt alkaa olla jo aika ryhtyä kaitsemaan tilannetta, itse en halua että puutarhani tai elämä yleensäkään alkaa toteuttamaan vahvimman valtaa.