Puutarhuri on hengissä ja voimissaan, mutta jälleen aika voipunut. Syksy oli tiivis satoine omenakiloineen. En tiedä tunteeko lääketiede omenastressi-nimistä sairautta, mutta me sen sairastaneet tiedämme.

Tosin voipumukseen on muutakin syytä. Meikäläisen pitää aina tehdä asiat juuri päin vastoin kuin muut. Näin ollen kun monet tekevät elämässään ihanaksi kuvailemiaan downshifting-päätöksiä, meikä tekee upshiftingin. Eli hakeutuu tekemään enemmän töitä. Saa kai siitä vähän haihtuvaa maallista kunniaa sekä jokusen roposen, mutta ei siinä oikeasti mitään järkeä ole. Kaipa sitä pitää luonteelleen uskollisena mennä aina siitä missä aita on korkein.

Syksy on tuonut mukanaan ihanaa sohvallamakoilua. Viime sunnuntaina oli kaunis sää ja hyvä päivä puuhailla ulkona. Viimeiset lehden siirtyivät kompostiin, ja vähän tuli sahailtuakin. Ensi kesänä en enää manaa silmään tökkääviä omenapuun oksia.