Puutarhan kesä on saavuttanut satokauden. Vadelmia tulee aivan valtavasti ja osa väistämättä putoilee maahan. On kiire syödä pakastimesta viimevuotiset. Talvella söin niitä puuron päällä mausteena, sitten jogurtin ja jäätelön seassa, aina muutama lusikallinen kerrallaan. Nyt kulutusta on pitänyt kiihdyttää ja loput söin ihan purkista suoraan, sellaisenaan. Omenapiirakkaakin leivoin, ja silti omenaakin vielä riittää.

Tänä vuonna omenia tulee ehkä noin 10 % viime vuoden määrästä. Melbassa ei raakileita edes näy. Keltakanelin omenoissa on ikään kuin napa kuroutunut, joku niitäkin näyttää kiusaavan. Laikkuja ei ole, mutta muumioituneita yksilöitä on jo pudonnut.

Tänä vuonna aion kokeilla omenapuiden kesäleikkausta. Vuosiversot ovat taas ihan mahdottoman pitkiä, ihmettelen aina että mistä ne puut oikein voimansa löytävät. Löysin netistä ohjeen heinäkuun leikkaukselle sekä elokuun leikkaukselle. Teen varman päälle ja leikkaan aivan heinä-elokuun vaihteessa. Versot ovat nyt pehmoiset leikata.

Viimevuotinen kompostini on ollut huonolla hoidolla. Pehmeä aines on maatunut, mutta isommat karahkat eivät näytä häviävän. Vaikeimmin maatuvaa taitaa olla maa-artisokan varret, vaikka leikkelin palasiksi. Nyt yritän uudelleenkäynnistystä. Riivin omenapuun versoista pehmoiset lehdet sinne syötiksi, ajattelin lisätä vähän lämmintä kanankakkavettä ja kääntää koko homman vielä kerran. Josko uusi aines lähtisi maatumaan ja samalla pehmentäisi vanhoja kuivia kapuloita. Kyllä se oksasilppuri vaan olisi ihana, täytynee laittaa se ostoslistalle. Jos vaikka joku luopuisi vanhastaan...