Kesä on kaarensa korkeudella. Marjat on kypsiä, vähäisestä omenasadosta kopsahtelee ensimmäiset jo nurmelle. Tuoksumiekkaliljat eivät ole vielä kukkavarsiaan näyttäneet, niitä vielä odottelen, muuta uutta ei enää ole tulossa. Kosteahkosta maasta on nyt helppo kiskoa rikkaruohoja.

Huomaan puuhaillessani ajattelevani jo ensi kesää. Ja puutarhurin ajatus on aina optimistinen. Se, mikä ei tänä kesänä onnistunut, onnistuu ensi kesänä. Puutarhuri ei koskaan ripottele siemeniä multaan tai istuta taimia ajatellen että joo tää on aina vaan tätä. Puutarhurin mielessä on ensi vuosi on aina parempi, uusi mahdollisuus, jotain odotettavaa.