Aika lailla tympii tämä tilanne menetettyjen kuvien osalta. En ole vielä jaksanut päättää mitä teen jatkossa. Toisaalta toisaalta.

Pieni listaus tapahtuneista asioista (etanoista oli puhetta ennen taukoa):
- ne härmesalviat tuli syötyä viimeistä juurenpalasta myöten, ne kai olivat etanoiden superherkkuruokaa. Ostin kostoksi kukkivat taimet, mutta eihän se ole sama asia, ainakaan omasta mielestäni.
- ystäväni, joka ravintolassa aina tilaa etanoita kun vain niitä on tarjolla, ei luvannut syödä valmistamaani etana-ateriaa. Toinen ystävä on lupautunut, jos itse syön ensimmäisen. Tämä on vielä harkinnan alla, mutta tuntuu että se olisi paras kosto näille nilviäisille.
- itsekin jo kyllästyin koko etana-aiheeseen. Jos kuitenkin joskus kuulette naisihmisen soittavan luontoiltaan etanoista, se todennäköisesti olen minä. Ne älyttömät olennot, niitä tapaa lipputangon narussa, kasvihuoneen katolla tunkemassa tuuletusluukusta sisään, kolmen metrin korkeudella omenapuusta. Kaikkialla.
- vadelmasato on myöhässä, ovat nyt kypsiä, niitä tulee paljon. Myös omenia on tulossa paljon, mutta niissä on vikoja. Kirvoja tuhosin onnistuneesti rasvattomalla maidolla.
- kurjenmiekkalajikkeita on nyt tullut kaksi lisää ja lisää on luvassa. Ostaessani mökin haaveilin nimenomaan kurjenmiekoista.
- karmiininpunaisessa pionissani putkahti yksi Sarah Bernhardt-kukka, siis vaaleanpunainen jossa keskellä keltaiset heteet. En millään keksi, miten se on mahdollista.