Meikäläiselle on tyypillistä päättämättömyys. Ongelman tiedostamisen jälkeen menee usein aika lailla aikaa ennen kuin oikeasti päätän tehdä sille jotakin. Sitä paitsi elämässäni muutaman kerran on käynytkin niin, että ongelma on oikeasti poistunut odottamalla. Mutta nyt siis ongelman nimi on etanat. Kanihan on ongelmana paljon helpompi, koska sitä voi rauhassa päivitellä eikä koskaan (ainakaan nykylainsäädännöllä) ole vaaraa, että joutuisi itse toimimaan. Etanapäätäntävalta on kuitenkin palstalla. Viime kesänä yritin välttää lopullista ratkaisua poimimalla etanat esim. kottikärryyn. Ja sitten toivoin että taivaan linnut tulisivat ne siitä poimimaan. Ainahan ne toki sieltä hävisivät, mutta uskoisin että lähtivät ihan oma-aloitteisesti litomaan lähimmän puskan taakse.

Nyt sitten kumminkin olen päättänyt toimia. Päädyin vähän samanlaiseen ratkaisuun mitä toivoisin itsellenikin: onnellinen loppu. Näin ollen keräsin etanat kompostisäiliöön ja laitoin sinne kupillisen olutta. Eli jos etana itse oma-aloitteisesti hakeutuu kupille juomaan ja mahdollisesti hukkuu siihen, hän on osansa valinnut.

Ja voi kauhistus: karviaisessa on jo raakileet. Mihin se kevät oikein huiskahti.