Viidentenä kesänä alkaa työt sujua rutiinilla. Luotan nyt perinnetietoon ja arvelen kesäkuun kylmien jo menneen ohitse. Näin ollen kesäkurpitsat ja kesäkukat on istutettu eilen ja tänään. Kylvöt on myös tehty, ne vähäisetkin. Kukkapurkit ovat tyhjillään, ne täydentyvät sitä mukaa kuin sopivaa ostettavaa sattuu eteen. Eli ei mitään uutta tai erityistä. Tauteja tuntuu esiintyvän tavallista enemmän: punaherukan lehdet hehkuvat kirkuvanpunaisena, omenanlehdet kääriytyvät, unikot ruskistuivat jonkin näivetystaudin seurauksena.

Päivänkakkarasta eivät kaikki tykkää ja onhan se tavallaan arkinen ja pahan hajuinenkin. Mutta minun silmissäni kaunis.