Hellepäivänä ei paljon kärsi ulkona olla. Tuli jo nukuttua keinussakin ihan hyvät päiväunet lähes kymmenen tunnin yöunien päälle. Itse asiassa aamuhetkiä ei päässyt tänä viikonloppuna ihastelemaan ja valokuvaamaan, kun heräsin vasta päivän puolella.

Ajan kuluksi ryhdyin inventoimaan pakastinta. Omenansäilykkeistä on puolet jäljellä, erityisesti lohkoja. Syksyllä oli intensiivinen omenapiirakkakausi, jonka jälkeen ei ole sitä niin mieli edes tehnyt. Tämän illan vieraat siis sellaista saavat.

Tänä vuonna ei varmaankaan samanlaista buumia tule. Keltakaneli on ainoa, joka oikeasti kukkii ja senkin kukat ovat jotenkin resuisen näköisiä. Ja siitäkin roikkui joku mato siiman varassa.

Meidän puutarha on nykyisin "luomu" eli omenapuita ei myrkytetä. Siirtolapuutarhoissa lienee ollut tapana, että kaikki puut ruiskutetaan yhdistyksen toimesta kerralla ja koko alueelta, muutenhan koko touhussa ei olisi mitään järkeä. Jotkut vielä kaihoavat vanhoja hyviä aikoja, mutta uudet asukkaat taitavat olla kaikki tyytyväisiä nykyiseen päätökseen. Oma puutarhani ei ole minua ennen ollut luomu, vaan tomerassa tehotuotannossa. Toivottavasti myrkyt aikaa myöten häviävät maaperästä.

Tätä viikonloppua on hajustanut tuomen kukinta. Harmi, kun omenpuukin tuoksuisi. Tunne on vähän sama kuin leipoisi kanelipullaa, mutta keittiössä leijailisi naapurin lihapullien haju.