Tästä kauniista aurinkoisesta aamusta käytin suuren osan netissä. Googletuksen kohteena oli eräät tietyt hedelmäpuut. Poistin toissasyksynä palstaltani kaksi omenapuuta. Toinen oli aivan väärällä paikalla kasvimaan varjona, toinen oli vain huonokuntoinen. Viime kesän käytin asian kypsyttelyyn. Puulajista ei tullut yksimielisyyttä itseni kanssa, mutta sen tarve kyllä tuli selväksi. Puuttuva puu näet avasi näköyhteyden naapuriin. Häveliäs näet olen, ei ole kiva että naapurin setä laskee vessareissuni.

Vaihtoehtoja on nämä: kirsikka, päärynä tai aprikoosi. Plussat ja miinukset lajeittain: Kirsikka on vanha suomalainenkin puutarhapuulaji, siinä on ihanat kukat ja siitä saa hyvää hilloa. Miinus on se, että linnut kumminkin syö ne ihanat kirsikat. Päärynä on oikeastaan jo häviöllä, yllätyksenä minulle on ollut, että sekin on vanha Suomessa viljelty laji.  Aprikoosi kuulostaa jännittävältä, siinä voisi olla hyvänmakuiset hedelmät. Miinuksena mahdolliset ongelmat talvenkestävyyden kanssa. Pikkumiinus myös siitä, että periaatteessa haluaisin pitää kiinni puulajin perinteisyydestä, onhan siirtolapuutarhamme yksi Suomen vanhimmista.

Projektissa on kaksi muttaa: En ole varma, saanko kaivettua tarpeeksi ison kuopan millekään puulle. Maassa on vielä aika tuoreet omenanjuuret. Toinen mutta on yleinen saamattomuus ja päättämättömyys, joka on näivettänyt monta muutakin hyvää projektia.