Tuli taas opittua uutta. Kevätkylvöt jäivät myöhäisiksi mm. sen takia, että en muistanut ostaa kaupasta multapussia. Mökillä kuitenkin oli multasäkki, tavallista puutarhamultaa. Arvelin, että multa kuin multa, eli neuvokkaana lapoin muovipussiin multaa kotikylvöksiä varten. Ensimmäinen vaikutus purkituksen ja pussituksen jälkeen oli se, että kotona leijui ikävä tunkkainen tuoksu. Sen vielä olisi kestänyt, mutta lopullinen opetus tuli siinä vaiheessa kun lattialta löytyi elävä mato. Nopealla vilkaisulla se oli pieni kastemato, joskaan en viitsinyt jäädä saalista tarkastelemaan, joten lajinmääritys jäi kesken ennen roskiksen ahmaisua. Seuraavalla imurointikerralla lattialta löytyi kaksi suunnilleen samanpituista neulasta tai muuta epämääräistä kuivanutta pitkulaa. Yäk!

Naapurusto ei varmaan ikkunoista pilkottavista purkeista kauhistu. Tosin tänne muutama vuosi sitten muuttaessani tapahtui pieni lipsahdus. Muuton yhteydessä kului useampikin iso tölkki olutta. Tyhjät tölkit oli aluksi tiskipöydän kaapissa. Astianpesukoneasentajan saapuessa kaappi piti nopeasti tyhjentää, ja jostain syystä tölkit tuli heivattua pihan puolen huoneen ikkunalaudalle. Sitten tuli ja meni kesä ja eräänä päivänä sattumoisin tulin pihan kautta kotiin ja vilkaisin omaan ikkunaani. Silloin tajusin, että koko kesän ikkunaa oli koristanut rivi kaljatölkkejä. Nolotti enemmän kuin nauratti. Mitähän mahtoivat naapurit ajatella uudesta asukkaasta.