Mutta ei haittaa, koska maa oli kuiva ja koska muutenkin tarvitsin lepopäivän. Kasvit ovat aika hyvässä vauhdissa. Jalokärhö kukkii jo, vaikka mielessäni olen sitä enemmän heinä-syyskuun kasvina pitänyt. Samoin sinilatva kukkii. Rhodo on jotenkin erityisen rehevä tänä vuonna:

Aamulla ihailin myös Stella-kirsikkaani. Se tuli kaksi vuotta sitten Opel Corsan kyydillä ja nyt se on oikean puun näköinen ja kokoinen. En ole sitä lannoittanut, mutta en tiedä kuinka paljon ravinteita se saa alla maatuvista omenapuun juurista. Jotenkin olin ylpeä siitä ja sen menestyksestä. Loppujen lopuksi epäonnistumisia on ollut aika vähän, mikään taimena ostettu ei ole kupsahtanut. Pienempiä ei kannata muistella. On useampia kasveja, jotka olen kylvänyt ja taimetkin ovat nousseet kunnes tapahtuu jotain selittämätöntä ja ne häviävät kuviosta. Näin kävi tänä keväänä värinokkoselle, pikku taimet ikään kuin haihtuivat pois.